Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Erityisherkkyys ja hyvinvointi

Mitä hyötyä? - Osa 3: Herkkyys, itsetunto ja voimavarat

Share |

Maanantai 12.12.2016 - Elina


Kun tajuat olevasi erityisherkkä, alat ymmärtää, etteivät kaikki muut toimi saman logiikan mukaan kuin sinä. Erityisherkkiä on vain suunnilleen joka viides ihmisistä – naisista ja miehistä. Erityisherkkien aistit ovat virittäytyneet huomioimaan toisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Ne samaiset aistit toimittavat sekunnin murto-osassa tiedon siitä, miten herkkä voisi auttaa muita voimaan paremmin.

Miten tämä sitten liittyy itsetuntoon? – No aivan yksinkertaisesti siitä syystä, että herkistynyt toisten ihmisten tarpeiden huomioiminen voi johtaa liian pehmeisiin omiin rajoihin: autetaan selkä vääränä, vaikka omatkin voimat ovat vähissä. Tai hyväksytään toisten huono käytös sen vuoksi, että ei haluta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Tai halutaan vain välttää riitaa ja epäsopua – vaikka sitten omalla kustannuksella. Usein nämä toimintamallit ovat peräisin jo lapsuudesta.

Omien terveiden rajojen löytäminen on useimmille herkille haaste. Sen takana piilee usein itsetunto-ongelmia tai liiallista miellyttämisen halua. Näiden takana on riittämättömyyden tunnetta ehkäpä siitä johtuen, että on kokenut oman luonteena valtavirran ihanteisiin sopimattomaksi, tai on joutunut kiusatuksi tai on muuten vain erilainen ja outo olo. Tieto herkkyydestä ja sen perinnöllisyydestä auttaa hyväksymään paremmin oman persoonan vahvuuksia ja heikkouksia, sekä löytämään ehkäpä sitä kultaista keskitietä omien tarpeiden ja muiden ihmisten tarpeiden välillä.

On siis opittava sanomaan ei itseä kuluttaville asioille, ihmisille, ympäristöille ja tilanteille. Sen kuuluisan EI:n voi sanoa monella tavalla: kauniisti ja nätisti, diplomaattisesti, toiminnallisuudella välttäen tai joskus ihan suoraan ja selkeästi. Yleistetysti sanottuna selkeä ja ystävällinen viestintä tuo hyvän lähtökohdan oman hyvinvoinnin vaalimiselle.  Kun ylikiva ihminen oppii suojaamaan rajojaan, kasvaa samalla sisäisen turvallisuuden ja itsearvostuksen tunne. Kun tunnet olosi tasapainoiseksi ja hyväksi, jaksat antaa enemmän myös sinulle kaikkein tärkeimmille ihmisille: ensin itsellesi ja sitten läheisillesi.

Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Joskus rajavartijuuden suhteen voi ensi alkuun tulla ylilyöntejä. Toisinaan taas tulee sorruttua vanhoihin toimintatapoihin ja jälkikäteen harmittaa ja väsyttää. Omat terveet rajat voivat tuntua todella itsekkäiltä niin omasta kuin ehkäpä liian hyvään palveluun tottuneiden muiden ihmisten mielestä.

Mistä sitten tunnistat sinulle sopivat rajanvedot omien tarpeidesi ja muiden ihmisten tarpeiden välillä? Löytyisikö kultainen keskitie omien arvojesi mukaisesta toiminnasta – asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen? 

Kun itse painiskelin tämän asian suhteen, huomasin, että omassa arvoasteikossani lapset ja perhe ovat etusijalla. Seuraavana olivat ammatilliset asiat ja opiskelu (joita motivoi myös perhe), ja kolmannella sijalla ystävät ja auttaminen. Aloin siis sijoittaa enemmän aikaa perheeseeni, mutta kiireellisissä projekteissa he joustavat. Lisäksi delegoin enemmän rutiinitehtäviä itseltäni pois, jolloin jää jäljelle enemmän voimia merkityksellisiin asioihin. Ihmisten auttamistyöhön saan energiaa nimenomaan siitä että tiedän toimivani samalla perhettäni ja itseäni kohtaan oikein. Omien arvojen mukaan toimiminen antaa yksinkertaisesti lisää energiaa ja itsearvostusta.

Löytyisikö arvopohjaisesta lähestymiskulmasta ja omien rajojen selkeämmästä määrittelemisestä sinullekin lisää kasvavaa itsearvostusta, voimaa ja läsnäoloa oman elämäsi herkkänä ja ajoittain haavoittuvaisenakin supersankarina?

Avainsanat: erityisherkkä, erityisherkkyys, itsetunto, arvot, omat rajat


Kommentit

24.12.2016 21:05  ElinaK

Hyvä kirjoitus! Kiitos etenkin oman elämän esimerkistä, missä pohdit asioiden tärkeysjärjestyksestä ja kuinka hoidit tärkeille asioille aikaa siirtämällä rutiinitehtäviä pois itseltä.

Itsellä rajojen veto tuntuu olevan vaikeaa tietyissä asioissa. On helpompaa hoitaa itse "kaikki", kun kokea syyllisyyttä siitä, että laittaa jonkun hoitamaan asioita joita he eivät halua hoitaa. Toisin sanoen, mielummin paha mieli itsellä kun toisella, sen kestän paremmin.

28.2.2017 11:22  Elina A

Itse olen ainakin ajatellut esimerkiksi kotitöiden suhteen sen, että vaikka lapset eivät haluaisi tehdä tiettyjä juttuja (osaa siivouksesta tms.), on se silti heille pitämmällä tähtäimellä hyväksi. Eli oma miellyttämisenhalu vähenee kun taustalla on sen muistaminen, että liika palveleminen on heille karhunpalvelus. Mikä on sitten kohtuullinen rajanveto asiassa, lienee perhekohtainen kysymys. : )


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini